Blogin aloittaminen on muhinut usean vuoden ajan. Ajatusten ja tuntojen purkamiseen, kun muut keinot alkavat olla lopussa tai ajatukset junnaavaat samaa päivistä, viikoista ja kuukausista toisiin. 

Kun aiemmin itsestään selvät asiat eivät menekään "niinkuin Strömsöössä" on pakko keksiä "tilalle" jotain uutta ja mieltä avartavaa, jotta osaisi arvostaa tätä mitä on tässä ja nyt. Myös ilman lasta.

Onhan meitä tässä kaksi. Ja koira.

Suvi Teräsniskan laulun sanoin:

"Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"

Vaikkei tämä niin täydelliseltä aina tunnukaan....