keskiviikko, 31. tammikuu 2018

Eteenpäin

"Mun pahin vastukseni, päivittäin katon sua
Roikut eteisen seinäl, en pääse pakoon sua
Et tarjoo oikopolkuu tai aina ees ratkasua
Vaan haastat mua, en saa huolii piiloon lakastua

Totuus ei tulessakaan pala
Ja se pelottaa vaan niit, joil on jotain salattavaa
Mä en ulkoista mun ongelmii, jos ja kun feilaan
Ni paras opetella peilaan, eiks vaa?

Se joka totuudesta suuttuu saa kattoo peiliin
Välillä se sattuu, se sattuu, eiks niin?
Se joka totuudesta suuttuu saa kattoo peiliin
Näätte kenen pitää muuttuu, se sattuu, eiks niin?"     
                                 -Elastinen-

 

Jos taas kirjottelis ajatuksia tänne. Kerrankin mut on pitänyt kiireisenä työn lisäksi joku järkevä asia, nimittäin liikunta. Mulle on siis jo useita vuosia sitten joku gynekologi sanonu näihin lapsettomuusasioihin liittyen et "hanki pt ni kyl sä laihdut ja tuut raskaaksi". Paskapuhetta ja rahantuhlausta ajattelin minä ja jatkoin entiseen malliin. Ravitsemusterapeutilla käynneistä ei kans ollu mitään apua koska käytännössä tiedän mitä teen väärin ja missä olis korjattavaa, mut se ei teoriaa puhuen mene mun pahviseen päähän.

MUT NYT, ennen joulua mä päätin et perkele ja laitoin puolitutulle pt:lle tuttua tapaamisen sopimiseksi. Pt vastas nopeesti ja vuodatin hänelle heti ongelmat ja sovittiin et tavataan. Jo ekalla kerralla tuntui et meillä synkkas ja pt suunnitteli mulle ekan saliohjelman. Kavereilta ja kotoa oon saanu tosi hyvin tukea ja liikunta on alkanu oikeasti tuntumaan hyvälle. Ja mä kaipaan sitä! Jesh!

Ekasta tapaamisesta ja kehonkoostumusmittauksesta ja nyt puoltoista kuukautta ja pikku hiljaa tuloksia alkaa tulemaan. Paino on kyl ihan samassa, muta läski sulaa ja lihakset kasvaa. Positiivista on muutenkin ollu se et kehonkoostumusmittaus paljasti sen et mä oon ihan oikeesti lihaksikas, tän läskikerroksen alla on jotain mitä treenata! 

 

Toinen positiivinen asia mitä viime aikoina on tapahtunu on, et viimein rohkenin ottaa yhteyttä lapsettomuuspolille ja pyytää keskusteluaikaa. Hoitoihin pääsykriteereihin on alkanu tulemaan vähän löyhennystä, joten mullakin vois olla mahdollisuus. Ainakin kannattaa ottaa selvää. 

Kirjottelen lisää kun keskusteluaika on ollu. :) 


 

sunnuntai, 5. marraskuu 2017

Paluu blogin pariin


Tilanteen ollessa edelleen sama, näin kolmen vuodenkin jälkeen, on syytä paneutua tähän blogiin paremmin. Kolmen vuoden aikana olen opiskellut ja syventänyt osaamista ja työskentelen tällä hetkellä kätilönä.

Toimiiko tämä ammatti vuosien lapsettomuuden kanssa? En tiedä vielä. 


Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastastuulessakin lentää jaksaisi
kovat oli ajat ollut hällä takana
mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja 
     -
Chisu, yksinäisen keijun tarina-


Jotenkin uskomatonta että parisuhde ja pää on kestänyt nämä vuodet. Vuosien kulku on ollut todella nopeaa ja näin jälkikäteen ajateltuna on helppo sanoa että olisit nyt vaan tehnyt asialle jotain, hyvissä ajoin. Meillä kun lapsettomuudelle ei ole löytynyt mitään syytä, todennäköisin syy on minun ylipainoni. 

Tiedän että on paljon olemassa saman kohtalon omaavia ihmisiä. Miten te olette päässeet jaloilleen ja alkuun elämänmuutoksessa/laihdutuksessa?

torstai, 9. tammikuu 2014

Blogin alku

Blogin aloittaminen on muhinut usean vuoden ajan. Ajatusten ja tuntojen purkamiseen, kun muut keinot alkavat olla lopussa tai ajatukset junnaavaat samaa päivistä, viikoista ja kuukausista toisiin. 

Kun aiemmin itsestään selvät asiat eivät menekään "niinkuin Strömsöössä" on pakko keksiä "tilalle" jotain uutta ja mieltä avartavaa, jotta osaisi arvostaa tätä mitä on tässä ja nyt. Myös ilman lasta.

Onhan meitä tässä kaksi. Ja koira.

Suvi Teräsniskan laulun sanoin:

"Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"

Vaikkei tämä niin täydelliseltä aina tunnukaan....